Porvoo on Suomen toiseksi vanhin kaupunki. Porvoossa on ollut asutusta jo ennen 1300-lukua, jolloin se ensimmäisen kerran mainitaan historiankirjoissa. Kaupunki syntyi Porvoonjoen suistoon jokitörmälle. Joen kummallakin puolella oli korkeat mäet, toiselle nousi pieni linnoitus ja toiselle rakennettiin kirkko. Kaupungille myönnettiin kaupunkioikeudet 1300-luvun puolivälissä.
Porvoo on taistellut useasti olemassaolostaan eri vuosisadoilla. 1500-luvun alussa tanskalaiset tulivat meriteitse tuhoamaan kaupungin. Itsepäiset porvoolaiset sinnittelivät asuinsijoillaan, vaikka heidät 1500-luvulla määrättiin muuttamaan vasta perustettuun Helsinkiin Vantaanjoen suulle. Venäläiset ovat polttaneet Porvoon kaksikin kertaa. Vuoden 1760 porvoolaisemännän kalakeitosta syttynyt tulipalo tuhosi suurimman osan kaupungin rakennuksista. 1800-luvulla vanhaan kaupunginosaan yritettiin saada ruutuasemakaava suorakulmaisine kortteleineen, kuten empire-kaupunginosassa oli tehty. Silti mutkaiset kadut, pienet kujanteet ja puutalot sokkeloisine pihoineen ovat edelleen vuosisataisilla paikoillaan. Viimeisin vastoinkäyminen oli vuoden 2006 tuhopoltto, joka vaurioitti suuresti Vanhan Porvoon maamerkkiä – tuomiokirkkoa.
Vanha Porvoo ei ole museoalue, vaan myös haluttu asuinalue. Pieteetillä kunnostetuissa vanhoissa taloissa asuu liki 800 porvoolaista. Osan heistä tapaat työpaikoillaan vanhan kaupungin pienissä putiikeissa, käsityöpajoissa, ateljeissa ja kahviloissa.
Kuva: VisitPorvoo